Wednesday, October 26, 2011

Laestadius ja Svebilius

Arjeplog, Ruotsin Lappi
Laestadius tunsi Ruotsin kirkon pappina hyvin Svebiliuksen katekismuksen ja opetti sitä oppilailleen Arjeplogin koulussa 1858.

Lutherin Vähä katekismus oli käytössä myös "Lindblomin selityksin". Tämä oli varmaan vaihtoehtona Svebiliukselle, joka saattoi joillekin oppilaille olla aika vaativakin luettava.

Tässä on Laestadiuksen omaa opettajan muistiinpanoa, jossa nämä kolme, Luther, Svebilius ja Lindblom, näkyvät oppilaiden nimien kohdalla.



Examen Arjeplog skola 1858-02-12

År 1858 den 12te Februarii hölls Examen med 6 Fri Elever i Arjeplougs Schola, hvilka derstädes blifvit inskrifne på olika tider, och Examinerades barnen i följande ordning i närvaro af Herr Pastor Winnberg, hvilken af maxime venerandum Consistorium blifvit förordnad att förestå Lapp-Scholan härstädes från den 1sta Maj 1857.

Moniteuren Anders Thinvall, som egenteligen undervisat barnen, var äfven närvarande.

S.D. I enlighet med en af Herr Pastor Winnberg framlemnad förte[c]kning, forhördes [=förhördes] Barnen i följande ordning


1mo Lappgossen Nils Andersson född 1846, inskrifven i Scholan 1855 i Februarii: läste vid ankomsten ABC boken utantill, men var dålig i innan-Läsning. Läser nu innantill med färdighet utantill Luthers mindre Cateches, jämte Lindbloms [ överstrykt ord] förklaring deröfver samt Högströms frågbok. Men har icke förmåga att göra redo för det lästa styckets innehåll

2do Inga Jacobsdotter Njarg, född af Lappska föräldrar 1844, inskrifven i Scholan i Mars 1855, läste ABC Boken innantill: Läser nu innantill försvarligt, utantill som föregående. Saknar begrepp.


3dje aekta [=äkta?] Lappflickan Johanna Christina från Läkteå, född 1849, inskrifven i Scholan i October 1856, Läste då Abc boken; Läser nu redigt innantill [sida 2] utantill Luthers mindre Catekes jämte Lindbloms förklaring


4de Lappgossen Lars Larsson från Mavasvuome, fodd [=född] 1848; inskrifven i Scholan i Febr. 1857. kände knappast bok[-]stäfverna. Läser nu svagt innantill utantill Högströms frågboken

5. Lappflickan Ella Maria Anders dotter från Mavas [Maras?] vuobme född 1848 inskrifven i Scholan i Mars 1857, läste ABC Boken innantill; läser någorlunda redigt innan[-]till. utantill Luthers Mindre Cateches

6. Lappflickan Magdalena Sjuls dotter från Sernisjaur [Sevnisjaur?], född 1846, inskrifven Scholan i April 1857 Läste ABS Boken innantill; utantill Luthers mindre Cateches jämte Svebilii förkl. till 2dra hufvudstycket.

Som hvarken Herr Pastor Winnberg eller Catecheten Stenvall eller någon annan valfrejdad [välfrejdad] Person kan åtaga sig, att underhålla Scholbarnen, med annat vilkor [=villkor] än Scholbordets [ överstrykt ord] begagnande, så måste nu dessa Barn hemförlofvas till sina föräldrar den första Maj, eller när Föräldrarne anse lämpligast, att Barnen afhämta
ingen af Barnen klagade att de icke fått underhåll och kläder


Original, skrivet av L. L. Laestadius / Pajala kyrkoarkiv /


Tämä katekeesi on Laestadiuksen avustajineen antamaa kasteopetusta ja samalla tuon ajan Lapin peruskoulua.

Koulumatkalla kaamoksessa

olen tässä välillä saanut arvokkaan tiedon, että Svebiliuksen katekismus tunnettiin suomalaisten esikoisten parissa kyllä jo ennen tuota 2003 julkaisua.

ehkä monikin nettiruukun kirjoittajista ja lukijoista on saanut Svebiliukset jo rippikoulussa ja se saattaa olla jossain kirjahyllyssä edelleen tallessa?

Lestadiolaisen herätyksen aikoihin, kun tähdenvalo Ruotsin Lapissa syttyi, Svebilius oli hyvin tuttu ja Lappflickan ja Lappgossen hiki hatussa sitä opettelivat koulumestarin keppiä aristellen...

Uskallan nyt tämän vastaansanomattoman Arjepolegin todistuksen perusteella vuodelta 1858 sanoa

Olaus Svebiliuksen katekismuksen selitys on ollut mukana Lapin herätyksessä alusta asti, ja sen syvä kyntö on aurannut sydänten peltoja kaamoksen yössä Jumalan Pojan evankeliumille.

Svebilius yhtä lailla Lapissa kuin Kalannissa, missä Liisa Eerikintytär tuli herätykseen - Länsi-Suomen rukoilevaisuuden synnytyskivuissa ja Nousiaisten Abraham ja Antti Achreniuksen ohjauksessa.


Niin että seuroihin vain pää pystyssä, Raamattu toisessa kainalossa, Svebilius toisessa.

ja raikkaat uskon salaisuuksien opin tuulet puhaltavat ihmisjärjen päättelyt Jäämereen

upotkoot ne sinne oikein syvälle ja maistukoot turskille!

Svebiliuksen katekismus

Svebiliuksen katekismus
Esikoislestadiolaiset ry johtokunta päätti julkaista Svebiliuksen katekismuksen ja se ilmestyi vuonna 2003.

Johtokunnan päätös on varsin kauaskantoinen, koska näin tämä luterilaisen puhdasoppisuuden ajan merkittävä kristilliseen kansanopetukseen kuuluva annettiin esikoisten luettavaksi.

Uppsalan arkkipiispa Olaus Svebilius
Katekismuksen laati Ruotsi-Suomen aikana Upsalan piispa Olaus Svebilius (1624-1700) ja se julkaistiin ruotsiksi 1689.


Turun akatemian kreikan Raamatun alkukielten ja teologian professori Daniel Juslenius (1676 - 1752) suomensi kirjan vuonna 1746.

Olaus Svebilius "Katekismus. Lutherin vähän katekismuksen yksinkertainen selitys kysymysten ja vastausten avulla."



Wikipedia kertoo, että Daniel Juslenius oli suuri suomalaisuuden ystävä.

vähän liiankin suuri -

Hän nimittäin julkaisi kirjan, jossa hän väitti antiikin Kreikan ja Rooman sivistyksen olevan alkujaan suomalaista syntyperää
(Aboa vetus et Nova, 1700 - "Vanha ja uusi Turku")

olisipa se totta!

Professori Daniel Juslenius. Maalaus on esillä Tampereen tuomiokapitulissa

Daniel Juslenius teki Suomen kristikansalle syvällisen palvelun kääntämällä tämän katekismuksen kansan käyttöön.

Svebiliuksen katekismus laajentaa Lutherin Vähää katekismusta kysymysten ja vastausten muodossa helposti muistettavalla tavalla.

Ajatukseltaan Svebilius on siis Vähän katekismuksen selitys.



Toki tuollaiset sanat kuin "puhdasoppisuuden ajan katekismus" ja kirkollinen kansanopetus ja piispa Svebilius tai professori Juslenius - toki nuo herättävät epäilystä, että mitähän koreilua tämä oikein on.

Herra Jeesus Kristus itse tahtoi lohduttaa kärsivää Suomen kansaa ja vahvistaa sitä uskossa ja luottamuksessa Jumalaan ja Jumalan Poikaan.

Suuri Pohjansota Ruotsi-Suomen ja Venäjän välillä oli päättynyt 1723 eli vain pari vuosikymmentä ennen Svebiliuksen julkaisemista 1746, ja hirveä Iso viha oli vielä kansan elävässä muistissa.

Juuri oli käyty Hattujen sota Ruotsin ja Venäjän välillä. Venäläiset olivat taas miehittäneet välissä olevan Suomen 1742-43, ja kansamme muistaa tuon ajan nimellä Pikkuviha. Onneksi se ei ollut yhät kauhea kuin Isoviha oli ollut.

Karl XII:s likfärd, Gustav Cederström 1884

Monessa Pohjanmaan ja Satakunnan kodissa surtiin ja muistettiin seikkailjakuningas Kaarle XII:n onnetonta sotaretkeä Ruotsin vuorten yli Norjaan - Karoliinien kuolinmarssia, joulukuusta 1718 tammikuuhun 1719.

Ne harvat nuoret miehet, jotka tuosta marssista hengissä selvisivät olivat monet Svebiliuksen julkaisemisen aikaan rampoja, jalka tai käsi pakkasen puremana amputoitu.

Ei ollut raajan amputointi mikään mukavan kokemus 1700-luvulla.


1700-luvun suomalaisen perheen "pankki" jonka aarteita öinen halla usein uhkasi

Suomen kaskimailla oli jatkuvana uhkana myös halla, joka saattoi viedä koko perheen tarvitseman elannon yhdessä yössä. Suopellot ja alavat metsäpellot olivat yhtä lailla vaarassa kuin Savon mäkien kiviset kasket.

Pettua eli petsuria oli opittu tekemään männen kuoren alta ja sekoittamaan viljaan. Mutta nälkävuodet olivat tappavia.
Pettuleipiä

Tässä rajussa sodan, kulkutautien ja epävarman toimeentulon maailmassa kristillisyys ei ollut jotain sanaleikkiä, iloista tuttujen tapaamista seuroissa.

Usko Jumalaan oli elämän ja kuoleman vakava asia, joka antoi kansallemme voimaa kestää noiden vaikeiden aikojen yli.

Herra Jeesus antoi Suomen kansalle hengellistä voimaa ja uskoa. Tärkein kirja oli vuoden 1642 Kirkkoraamattu (sen kielen uudistanut Biblia ilmesetyi 1776)

Toinen ratkaisevan tärkeä hengellinen kirja oli karoliinisen ajan virsikirja vuodelta 1701.

Lutherin Vähä katekismus osattiin kristikansan parissa ulkoa kannesta kanteen.

Vuonna 1746 saatiin sen niukkaa ja helmen kirkasta opetusta täydentämään Svebiliuksen katekismus, joka tuli heti kinkereille ja lukkarinkouluihin tärkeä apuneuvo.



Svebiliuksen katekismus oli hengellistä ravintoa, johdatusta Raamatun keskeisiin opetuksiin, Suomen kansan vaikeina vuosina 1700-luvulla.

Mutta sen opetus, mukanahan on Lutherin Vähä katekismus kirjan alussa, loi myös sen hengellisen perustan, jolta Liisa Eerikintyttären kokema herätys siellä niityllä sai taustansa.

Ei Länsi-Suomen rukoilevaisuuden, ensimmäisen suuren kansanherätyksemme, lähtökohta ollut tyhjässä vaan pitkällinen ja kärsivällinen kirkon antama Jumalan Sanan opetus ja kylvö.

(Tämän toivoisin myös Helsingin esikoislestadiolaisten saarnaajien muistavan - Pyhä Henki herätti Liisa Eerikintyttären sata vuotta ennenkuin valo alkoi loistaa Ruotsin Lapissa. Älkäämme halveksiko Pyhän Hengen työtä kansamme historiassa)



Svebiliuksen katekismus on helppotajuinen ja se on kirjoitettu tavallinen kansa mielessä. Se on myös helppo muistaa, tämä opettaja käyttää yksinkertaisia mutta tehokkaita keinoja oppilaidensa muistin auttamiseksi.

Tämä kateksimus on rukiista hengellistä leipää ja joka osaltaan nojaa Jumalan Sanaan.

Se ei ole kevyttä hengellistä, nopeasti lukaistavaksi viihteeksi ajateltua.

Se on tarkoitettu ihmisille, joille usko Jumalaan on elämän ja kuoleman kysymys.

Vakaille kristityille, jotka tahtovat selvyyttä kristillisen uskon ja elämän perustavimmista asioista.



Svebiliuksen katekismus asettaa kohdalleen monet esikoisuuden piirissä vaikeiksikin ja kiistellyiksi nousseet asiat.

Se on yllättävän ajankohtainen esimerkiksi pohdittaessa ehtoollisen merkitystä tämän päivän tilanteessa ja Ruotsin Lapista äskettäin tulleita neuvoja oikeasta Herran pyhän ehtoollisen vietosta.

Mutta erityisen tärkeä Svebilius on pohdittaessa uudestisyntymistä.

Esikoislestadiolaisuudessa kaste ei merkitse juuri mitään. Tärkeintä on tuo henkilökohtainen usko Herraan Jeesukseen, syntien anteeksisaamisen vahvistus saarnaajan kätten päällepanon kautta - siis rippi.

Luterilaisuudessa esikoiset näkevät suuria ongelmia kasteen ylitse korostamisessa niin ettei henkilökohtaista uskoa edes odoteta.

Mutta ripin korostuksen myötä on lestadiolaisuuteen, sekä SRK että esikoisiin, kehittynyt kauhea harhaoppi kaikkien lasten autuudesta.



Svebilius antaa vankan Raamatullisen perustan tämän harhan torjumiselle:

71. Kuinka moninainen on synti?
Vastaus: Kahtalainen: perisynti ja tekosynti.

72. Mikä on perisynti?
Vastaus: Perisynti ei ole ainoastansa Jumalan kuvan kadottaminen, vaan myös koko ihmisen turmeltu luonto ja paha halu, jossa hän sikiää ja syntyy vihan lapseksi, ilman Jumalan pelkoa ja totista uskoa; lyhyesti sanoaksemme: se on voimattomuus kaikkeen hyvään ja halu kaikkeen pahaan.
Room. 7:18. Katso 61 kysymys.


73. Minkätähden se perisynniksi kutsutaan?
Vastaus: Sentähden, että me sen perineet olemme luonnollisen syntymän kautta esivanhemmistamme Aadamista ja Eevasta.

Ps. 51:7. Katso minä olen synnissä syntynyt, ja minun äitini on synnissä minut siittänyt.

Room. 5:12. Yhden ihmisen kautta on synti maailmaan tullut ja synnin kautta kuolema.


Esikoisuudessa tahtoo henkilökohtaisen uskon ja oikean armojärjestyksen painotus siirtää näköpisteen Jumalan teoista siihen ihmisen uskoon, jolla Jumalan armo otetaan vastaan.

Tästä voi tulla turhaakin ahdistusta, että olenko oikealla tavalla tullut uskoon.

Tietynlainen pikku lisä tarvitaan vielä Jumalan tekoon Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa, joka sovitti ihmisen Jumalan kanssa Golgatan keskimmäisellä ristillä.



Uudestisyntymisen ylikorostuksen ja väärän ymmärtämisen Svebilius korjaa jykevästi Raamatun sanoin:

Oletkos kristitty?

-Olen

Minkätähden sinua kristityksi kutsutaan?

-Sentähden, että minä olen kastettu nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen ja olen kasteessa päälleni pukenut Kristuksen, jonka minä uskon ja tunnustan Vapahtajakseni ja autuaaksi tekijäkseni.


Säikähdä sielu rakas, jos tuo tunnustus ei sinulle riitä.

Jumalan tekoa alusta loppuun koko homma.

Jumala lähetti Poikansa maailmaan sovittamaan maailman kauan ennenkuin meitä oli vielä syntynytkään.

Jumala on sinut uudestisynnyttänyt.

Jos ei niin luulet vain uskovasi. Et sinä itseäsi pysty synnyttämään uudesti.


Nyt lähtee kimakka heränneen kansan huuto syvältä seuratuvan riveistä

"ihminen ei synny uudelleen kasteessa"

Svebilius ei ole järkeisopettaja. Hän ei anna armojärjestystä että a. b. c. d. niin olet oikealla tavalla syntynyt uudesti.

Hän ei ole mikään uudestisyntymisen puoskari.

Svebilius opettaa Lutherin kanssa Raamatun sanaa

Raamatullinen oikeaoppinen opetus on, että ihminen syntyy uudelleen vedestä ja Hengestä.

"Joka uskoo ja kastetaan"

Svebilius korostaa tätä uskon asiaa paljon enemmän käytännön kristityn elämästä puhuessaan, kuin arvaammekaan.

Kaste ei ole mikään kone, joka uudestisynnyttää Jumalan lapsia automaattisesti.

Joka uskoo ja kastetaan.

tarvitaan molemmat.


Pikkulapsia kastavien kirkkojen tehtävänä on myös noita lapsia opettaa pitämään kaikki, mitä Jeesus käski meidän pitää.

Uskonelämä on jatkuvaa ratkaisujen tekemistä, kun Herra kutsuu seuraamaan ja kantamaan ristiämme.

Matka alkaa, mutta menneet eivät ole niin tärkeitä kuin nykyisyys, tämä päivä, se että nyt tänään vastaamme Herralle Jeesukselle "kyllä"

"puhu Herra, palvelijasi kuulee"

ja kuljemme Hänen viitoittamallaan tiellä, jolle kerran olemme armosta saaneet lähteä.

Joku nuorempana, joku vanhempana.


Olisipa se ihana asia, että saarnaajat kehottaisivat esikoislestadiolaisia ahkerasti lukemaan Svebiliusta.

että sitä olisi tarjolla myyntiin rukoushuoneen aulassa.

että vanhemmat ja kummit ja lapset kotona Svebiliusta yhdessä lukisivat ja tutkisvat - se olisi jopa hauskaa, niin kivasti katekismus on kirjoitettu.



Jos 1700-luvun kovassa elämäntaistelussa ollut Suomen kansa sai hengellistä ravintoa
Raamatusta, Virsikirjasta ja Katekismuksesta

niin saakoot nuo kolme kulua kovassa käytössä myös tämän päivän maallistuvan suomalaisen yhteiskunnan keskellä elävien kristittyjen parissa

Raamattu, Virsikirja, Katekismus

se on yllättävän kova kolmikko, jota pirut pelkäävät


Suomen kansan harras virsi, johon Oskar Merikanto Eino Leinon kanssa sitten hienon obligaaton laati.

Tätä voi kuolevankin vuoteen vierellä veisata, hitaasti ja varmasti.


Sun haltuus, rakas Isäni,
mä aina annan itseni.
Mun sieluni ja ruumiini
sä Herra, ota suojaasi.

Mun sieluni ja ruumiini
sun omas ovat, Herrani.
Siis omas ota huomahas,
en pelkää sinun suojassas.

Sun, Isä, tahtoos tyytyen
saa sydän levon suloisen.
Oot hädässä ja tuskassa
mun auttajani ainoa.

Sen uskon, rakas Isäni,
vaan muista heikkouttani.
Sun lastas auta vaivassa,
suo ilo luonas taivaassa.

virsi 377
Nicolaus Selnecker 1578 ja Martin Moller 1587.
Ruots. Haquin Ausius 1641,
uud. Jesper Swedberg 1694.
Suom. virsikirjaan 1701.
Uud. komitea 1937.

Kristus ja saamelaiset

Saamelaisten edustajia koolla Helsingissä

Saamelaisten kansallisliike on Pohjoismaissa tietynlaisessa uskonnollisessa tienhaarassa.

Valkoisen miehen uskonto - kristinusko - koetaan monistakin syistä kulttuuri-imperialismiksi.

Alkuperäiskansan kiusauksena on etsiytyä takaisin vanhan pakanuuden omaleimaiseen kulttuuriin tapoineen ja aidosti saamelaisine perinteineen.

Laestadiuksen äiti oli saamelainen ja lestadiolainen herätys kosketti tätä vanhaa Kalotin kansaa syvältä.

Evankeliumi ei ainoastaan vapauttanut synnistä ja syyllisyydestä, vaan anteeksiantamisen julistamisen jumalallinen armolahja teki jokaisesta kristitystä Jumalan lapsen, papin vertaisen julistajan.

Kansallinen itsetunto nousi ja ylilyöntinä tunnetaan tuo Kaaressuvannon kapina, jossa yltiöpäiset uskovaiset tahtoivat oikein käytännössä toteuttaa Jumalan tahtoa ja tuhota viinakauppaa.

Saamelaisten lippu


Saamelaisten parissa on nykyään voimakasta kristinuskon vastaisuutta ja vieroksuntaa, alistetun ja syrjityn vähemmistökansan vastarintaa Norjan, Suomen ja Ruotsin mahtavien valtiokirkkojen voimaa vastaan.

Saamelaisten itsenäisyyspäivä on helmikuun kuudes, jolloin Trondheimissa pidettiin ensimmäinen yleissaamelainen kokous.



Kirjoitin toisella palstalla Yhdysvaltain mustan väestön orjuuden ajasta ja siitä, kuinka Kristus oli heidän keskellään.

Afrikasta tuodut orjat olivat valkoisen kulttuurin voimakkaan painostuksen kohteena.

Mustia kiellettiin puhumasta omia afrikkalaisia kieliään, ja heidän vanhat heimouskontonsa ja tapansa kiellettiin.

Afrikkalaisista orjista tehtiin väkisin kristittyjä ja heidän kokouspaikoilleen asetettiin penkkejä, etteivät he jumalanpalveluksen aikana alkaisi hyppiä ja tanssia vanhaan tapaan.

Kristityt valkoiset orjuuttajat murskasivat mustien oman kulttuurin - tai ainakin yrittivät tosissaan niin tehdä.



Sen sijaan että nämä orjat olisivat pyrkineet pitämään vanhaa uskontoaan ja kulttuurian yllä tai palaamaan siihen, he toivat oman taustansa pohjalta aineksia valkoisen miehen uskontoon, jonka he omaksuivat.

Nämä ovat varsin monimutkaisia kuvioita, mutta todellisuudessa valkoisen miehen Raamattu alkoi elää heidän keskellään ja he omaksuivat sydänjuuriaan myöten julistuksen Israelin Jumalasta, joka johti kansansa pois orjuudesta.

Exodus! se soi yhä vapauden marssina ja lauluna reggae musiikin idolin, Bob Marleyn, laulussa suurella voimalla.

Yli Jordan virran, vapauteen!

Ja käsitys Jumalan oikeudenmukaisuudesta pureutui mustan orjuutetun väestön sydämiin, hekin ovat Jumalan luomia.

Rikas hengellinen kulttuuri yhdisti vanhaa afrikkalaista kulttuuria ja uutta länsimaista uskontoa - jonka juuret ovat kaukana Välimeren itärannalla. Luvattu maa!

Swing down, sweet chariot!


Saamelaisten noitarumpuja, välineitä matkalle tuonpuoleiseen

Jos saamelaiset päättävät pyrkiä takaisin kivikauden juuria omaavaan pakanuuteensa, sen ajan maailmankatsomukseen ja henkien palvontaan, shamanismiin ja taikarumpuihin, heistä tulee nopeasti kuriositeetti - ihmiskunnan sivistyksen voimavirtojen reunalla oleva omituinen ilmiö, joka ehkä kiehtoo ranskalaisia eksoottisen Lapin kaipaajia.

Amerikan mustat näyttävät oikean tien sen tähden, että Jeesus Kristus on totuus!

pakanuus on pimeyttä ja harhaa ja pahojen henkien palvontaa. Miksi sinne mennä kusetettavaksi oman kansallisidentiteetin luomiseksi??



Yhdysvaltain mustien orjien keskuudessa tapahtui ihme - Jeesus tuli heidän maailmaansa todellisena pelastajana ja vapauttajana ja rakensi heille todellisen ihmisarvon, jota valkoinen orjapiiskuri ja raiskaaja ei kyennyt murtamaan.

Vanhaa, aitoa afrikkalaista kulttuuriaan he toivat sitten tähän Jeesuksen valtakuntaan rakennusaineena, josta syntyi mitä ihaninta rukousta ja laulua ja koko länsimaiseen sivistykseen syvällisesti vaikuttaneita virtauksia.

He eivät jääneet unelmoimaan Afrikan mustista piruista vaan lähtivät Jeesuksen seuraan - ja tänään erään orjan jälkeläinen on Yhdysvaltain ensimmäinen musta presidentti.

Amerikan mustien merkitys kansainväliseen kulttuuriin ja sivistykseen ja politiikkaan on yleisesti tunnustettu ja itsestään selvä. Vain joku typerä ranskalainen mainitsee "rusketuksesta" eikä sama tyyppi pidä suomalaisesta ruoastakaan.




Kääntymällä Kristuksen puoleen saamelaiset voivat tuoda omasta kansallisesta kulttuuristaan, sen ikivanhoista juurista, tärkeää ja rakentavaa ainesta ihmiskunnan suuriin elämänvirtoihin.

Sen sijaan että jäisivät oudoiksi Lapin menninkäisiksi ja maahisten palvelijoiksi jonnekin sivilisaation reunoille, he voivat joiuilllaan löytää tiensä nykyajan ihmisten sydämiin.

Kuka tietää mitä kaikkia kulttuurin ja ympäristön ja Pohjolan elämän aarteita Jeesus voikaan ammentaa saamelaisten kauniista ja luonnonläheisestä kulttuurista kaikkien kristittyjen ja koko ihmiskunnan iloksi?



Tähän liittyy vielä tietty kirkkopoliittinen kommentti.

Saamelaiset ovat lestadiolaisuuden vaikutuspiirissä ja monet ovat sieltä löytäneet kodin.

Vanhoillisuus on suomalainen lahko, josta pidetään jääräpäisesti kiinni. Kuka saamelainen on vanhoillinen olkoon!

Uusheräys on kirkollistunut ja laimistunut. Kuka saamelainen on uusheräyksen piirissä olkoon!

Norjassa vaikuttaa Lutheria ja toisaalta Laestadiusta painottavia suuntia. Kuka niihin kuuluu kuulukoon.

Minä suosittelisin saamelaisille läheistä tuntumaa esikoisiin.

He eivät ole lyöneet vanhoillisten tavoin kirjoihin ja kansiin harhaoppeja ja luoneet kirkkoa paljon tiukempaa ja kulttuurisidonnaisempaa Rauhan yhdistystä, josta helvetin uhalla ei saa lähteä.

Kun Herra herättää näiden nykyisten vallanhaluisten poliitikkojen rinnalle Lapin wanhimpia, jotka kunnioittavat Jeesusta, siellä on silloin joustavuutta ja samalla lujuutta, joka antaa saamelaisillekin mahdollisuuden olla mitä ovat.

Saamelaisia, jotka uskovat elävään Herraan Jeesukseen.

Svenska Missionskyrkan

Olli tuossa pohtii Ruotsin kirkollista tilannetta, jossa Ruotsin Lapin vanhimmat elävät.

kysymys on erinomainen ja antaa meille syvemmän käsityksen esimerkiksi juuri vanhin Gunnar Persäterin ja Odd Minden hiljaisuudessa vetämistä naruista kohti uutta tilannetta Suomessakin.

koetan siitä jotain sanoa ja muut paremmin asiaa tuntevat ovat kovasti tervetulleita täydentämään vajavaisia tietojani ja ymmärrystäni!



Ruotsin ja Suomen evankelis-luterilaiset valtiokirkot erkanivat toisistaan syykuussa 1809, kun Haminan rauhassa Ruotsin itäiset maakunnat (Suomi) liitettiin tsaarin Venäjään autonomisena Suomen suurruhtinaskuntana.

Fänrik Ståls sägner - Vänrikki stoolin tarinat kertovat väkevästi Suomen sodasta 1808-1809. J.L. Runeberg kirjoitti julkaisi ensimmäisen kokoelman 1848 ja toisen 1860. Kirja alkaa runolla Maamme (Vårt land), josta tuli Suomen virallinen kansallislaulu.



Vanhin pietistinen herätysliike pyyhkäisi lounas-Suomen Hengen tuleen Ruotsin vallan aikana, kun Liisa Eerikintytär tuli palavaan synnintuntoon - ja hänen kauttaan koko tienoo - Kalannissa 1756 (Arthur Dent, Totisen kääntymisen harjoitus).

Herätysliikkeen johtajaksi nousi Nousiaisten kirkkoherra Abraham Achrenius (1706-1769).

Achreniuksella oli vauhdikas teologinen tausta. Nuoruudessaan hän oli tutustunut pietismiin sekä valtionkirkosta eroon pyrkiviin "separatisteihin" Suomessa, joutuen siitä Turun tuomiokapitulin puhutteluun.

Hän liittyi Ruotsin separatisteihin, ilmeisesti Tukholman seudulla (?), mutta pettyi tähän "pyhien seurakuntaan" ja palasi Suomeen.



Evankelinen kansanherätys ja Savon ja Pohjanmaan kansanherätys tapahtuivat Suomen suurruhtinaskunnassa 1800-luvulla ja kirkollinen hallinto, Turun ruotsalaistaustaiset teologit ja piispat, toimi nyt varsin itsenäisesti autonomian antamin valtuuksin.

Tsaarin kirkkohan oli ortodoksinen "ryssän kirkko", ja Aleksanteri II ja muut tukivat ortodoksisten seurakuntien perustamista ja oikeauskoisten kirkkojen rakentamista Suomen suurruhtinaskunnan alueelle.

(Helsinki Uspenskin katedraali 1868 Katajanokan kalliolle, Tampere 1899 ym)



Kansanherätykset aiheuttivat kyllä kovasti närää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon johdossa, ilman papin läsnäoloa tapahtuvia kokoontumisia kiellettiin (konventikkeliplakaatti) ja heränneitä vedettiin raastupaan.

Mutta miten lie, Jumalan suuresta armosta nämä Hengen tulet paloivat Suomen kirkon kaskimailla ja pysyivät kirkon yhteydessä. Tänään rukoilevaiset, evankeliset ja körttiläiset muodostavat olennaisen osan aikamme evankelis-luterilaisen kirkon elämästä, virsistä, seurakuntatason toiminnastakin monin paikoin.

Viidesläisyys onkin sitten Suomen itsenäisyyden ajan (1917-) laajalle ulottunut kansanherätys, jossa ei juuri ole esiintynyt voimakasta separatismia (pientä toki!)



Laestadiolainen kansanherätys Lapissa on silleen mielenkiintoinen, että rovasti Lars Levi Laestadius toimi Ruotsin kirkon ja Tukholman tuomiokapitulin alaisuudessa.

Epäilen että Pohjolan valtiolliset rajat kalottialueella Norjan, Ruotsin ja Venäjän välillä olivat jokseenkin hiljaiset. Poromies saattoi tokkineen vaeltaa maasta toiseen näkemättä rajavartioita tai rajapyykkejä.

Tornionjokilaakso on tässä suhteessa erilainen, onhan siinä rajajoki ja paljon asutusta Ruotsin ja Suomen suurruhtinaskunnan puolella.

Lapin lähetysmiehet ovat kuitenkin liikkuneet aina etelä-Suomea myöten saarnamatkoillaan, joten ei tainnut viisumiongelmia silloin juuri olla.



"Maantieteellisesti Suomen suuriruhtinaskunta muodostettiin Ruotsilta vallatuista itäisistä alueista (nk. Uusi-Suomi) Kemin Lappi mukaan lukien.

Lisäksi pohjoisessa Suomeen liitettiin Tornion Lappi.

Vuonna 1812 siihen liitettiin vielä Viipurin kuvernementin, eli Turun rauhassa 1743 ja Uudenkaupungin rauhassa 1721 Venäjälle virallisesti siirtyneet, vastaavasti isovihan ja pikkuvihan aikana vallatut Vanhan Suomen alueet.

Lisäksi Inarin Lappi liitettiin suuriruhtinaskuntaan vuonna 1826."

Panu Pulma (2003): Rauhoituspolitiikan kausi.
Teoksessa: Zetterberg, S. (toim.) Suomen historian pikkujättiläinen, s. 373–389.



Miten mahtoivat Kemin, Tornion ja Inarin Lapin asukkaat käytännössä kokea vallan siirtymisen Tukholmasta Turkuun ja Pietariin?

Epäilen että eivät kovin kummoisesti - elämä jatkui entiseen tapaan ruotsia, saamea ja suomea puhuen ja ehkä viralliset asiat piti nyt hoitaa toisella tavoin.

Tämä valtiollinen tausta ei minusta näytä olennaiselta rajanvedolta lestadiolaisuudessa - suuri riita 1900 itäisen ja läntisen lestadiolaisuuden välillä taisi perustua muuhun kuin Tukholman ja Turun köydenvetoon.



Ruotsissa kuninkaan vallan alla luterilainen kirkko taisteli kansanherätyksiä vastaan tehokkaammin kuin autonomisen Suomen piispat.

Suuret 1800-luvun herätykset ohjautuivat sentähden evankelis-luterilaisen kirkon ohi, ja uskovat muodostivat omia ryhmiään.

Svenska Missionsförbundet on vuoteen 2003 ollut nimenä, sen jälkeen Svenska Missionskyrkan.

Myös Ruotsin Pelastusarmeija on sen yhteydessä mutta täysin omana organisaationaan.



Svenska Missionskyrkan on toiseksi suurin Ruotsin kristillisistä kirkoista evankelis-luterilaisen kirkon jälkeen. Siihen kuuluu noin 65.000 ihmistä.

Lähetyskirkko kuuluu Ruotsin Vapaakirkkojen Neuvostoon (Sveriges Kristna Råd), jonka piirissä toimii noin 250.000 ruotsalaista kristittyä.

Vapaakirkkojen Neuvoston yhteydessä on Ruotsin baptisteja, metodisteja, reformoituja ja helluntailaisia.



Vapaakirkkojen Neuvoston jäsenet:

Svenska Baptistsamfundet

Franska Reformerta Kyrkan; (l'Eglise Réformée Française de Stockholm)

Svenska Missionskyrkan
(mukana Ruotsin itsenäinen Pelastusarmeija)

Metodistkyrkan

Frälsningsarmén (kansainvälinen)

Svenska Alliansmissionen

Vineyard Norden

Evangeliska Frikyrkan (tarkkailija)

Pingströrelsen (tarkkailija)

Adventistsamfundet (tarkkailija)

Sveriges Frikyrkosamråd
heidän virallinen kotisivunsa on http://www.skr.org/fsr



Ruotsin Lähetyskirkko (siis suurten kansanherätysten perillinen) on yhteydessä Kansainväliseen Vapaakirkkojen Liittoon ja myöskin Reformoitujen kirkkojen maailmanliittoon (kalvinistiset kirkot).

Sen sijaan se ei näytä olevan Luterilaisen maailmanliiton jäsen.



Ruotsista ja Suomesta lähti suuren muuton aikaan 1880-luvulla paljon siirtolaisia Amerikkaan.

Ruotsalaiset uskovat perustivat siellä vuonna 1885 "The Evangelical Covenant Church" (Evankelisen Liiton kirkko). Siihen kuuluu tänään 800 seurakuntaa ja aktiivisia kirkossa kävijöitä on 179.000.

Muistamme että saman muuttoliikkeen seurauksena lestadiolaisen herätyksen koskettamia Kiirunan suomalaisia kaivosmiehiä lähti perheineen myös Atlantin taakse. Michiganin Calumetissa Suurten järvien kuparikaivosten seudulla he perustivat samoihin aikoihin lestadiolaisen kirkon, joka on saanut kasvaa - tänään USA:n esikoisia on noin 15.000.

jos oikein muistan tuon lukumäärän...



Missionskyrkan pitää Ruotsin baptistien kanssa yllä Tukholman teologista korkeakoulua (Teologiska Högskolan i Stockholm).

Ruotsin valtio on tunnustanut tämän korkeakoulun niin, että siellä voidaan suorittaa teologian kandidaatin tutkinto.

Tukholman teologisesta valmistuu pappeja Missionskyrkan palveluun, työhön baptistien seurakunnissa ja siellä opiskelee myös Ruotsin evankelis-luterilaisen kirkon palveluun pyrkiviä.


Tukholman teologisen korkeakoulun kotisivut ovat tässä




Meidän ei tule sekoittaa "Ruotsin ja Suomen Lähetyshiippakuntaa" (Missionprovinssen i Sverige och Finland) tämän palstan aiheena olevaan Ruotsin Lähetyskirkkoon.

Lähetyshiippakunta on Ruotsin evankelis-luterilaisten teologien reaktio viimevuosien tapahtumiin, erityisesti naispappeuden ja homoliittojen hyväksymiseen vastoin apostolista opetusta.



"Eniten julkisuutta Missionsprovinsen on saanut helmikuussa 2005, kun se ensimmäistä kertaa alkoi vihkiä piispoja ja muita pappeja ilman Ruotsin kirkon suostumusta.

Pappisvihkimyksen suoritti evankelisluterilainen piispa Walter Obare Keniasta. Piispa Obare vihki Arne Olssonin Missionsprovinsenin piispaksi; samassa yhteydessä hän vihki muutamia ruotsalaisia ja yhden suomalaisen miehen papiksi.

Ruotsin kirkko ei hyväksy näitä pappeja työhönsä, eikä Suomen evankelis-luterilainen kirkkokaan hyväksy heitä omiksi papeikseen.

Ruotsin kirkko meni jopa niin pitkälle, että erotti piispa Arne Olssonin Ruotsin kirkon papin tehtävästä, ja Ruotsin kirkon silloinen arkkipiispa K.G. Hammar ilmoitti, että Missionsprovinsen ei enää ole osa Ruotsin kirkkoa.

Suomessa Missionsprovinsenin tukijäseniin lukeutuu mm. Luther-säätiö. Missionsprovinsenin Suomen ensimmäinen piispa on rovasti Matti Väisänen.

Piispa Väisäsen erottaminen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappisvirasta 11. elokuuta 2010 osoitti täällä mentävän näissä asioissa yhtä pitkälle kuin Ruotsin kirkossakin."

suomalainen wikipedia: Missionsprovinsen



Ruotsissa mainitaan 1800-luvulta kolme suurta kansanherätystä:

Schartauanilaisuus Ruotsin länsirannikolla
(H. Schartau, 1757-1825)

Lestadiolaisuus Tornionjokilaaksossa
(L.L. Laestadius 1800-1868)

Rosenialaisuus Västerbottenissa
(C.O. Rosenius, 1816-1868)

Lisäksi evankelis-luterilainen kirkko sai kokea kirkollisen kansallis-uskonnollisen herätyksen vuosisadan vaihteessa, joka on saanut nimekseen "ungkyrkorörelsen" (nuori kirkon liike).

Sen vaikuttavia henkilöitä olivat Karlstadin piispa J.A. Eklund (1863-1945), Västeråsin piispa Einar Billing (1871-1939), ja Tukholman piispa Manfred Björkquist (1884-1985).



Näistä herätyksistä vanhimman johdossa oli pappismies Henric Schartau. Hän syntyi Malmössä 1757 ja kuoli Lundissa pappina vuonna 1825.

Henric Schartaun ankarat saarnat vaikuttivat laajalti herätystä Skåndessa ja Ruotsin länsirannikolla samaan tapaan, kuin Laestadiuksen saarnat Lapissa puoli vuosisataa myöhemmin.

Herätystä kutsutaan nimellä "schartauanska väckelsen" ja se tavoitti myös korkeasti oppineita ruotsalaisia, jotka tulivat herätykseen mukaan:

filosofian professori Mattias Fremling (1745-1820)

anatomian professori Arvid Henrik Florman (1761-1840)

lakitieteen professori Johan Holmbergsson (1764-1842)


(näemme näistä kolmesta, ettei kasvitieteessä korkeasti oppineen Laestadiuksen tapaus ollut harvinainen 1800-luvun alkupuolella Ruotsin kirkossa)



Schartaunilaisuus oli vahvasti oikeaa armonjärjestystä ja henkilökohtaista uskoa korostava herätysliike, jonka opillista perustaa Henric Schartaun seuraajat entisestään vahvistivat.

Herätys oli voimakkaasti kirkollinen ja opillinen ja on vaikuttanut voimallisesti länsi-Ruotsin hengelliseen elämään aina meidän päiviimme asti.

(Itse herätysliikkeeseen ei kuitenkaan enää kuulu paljon kristittyjä.)

Tämä ruotsalainen herätys vaikutti siis oppineiden ja teologienkin piirissä, mutta tavoitti myös tavallista kansaa ja työväkeä.

Ehkä tuo maantieteellinen vaikutusalue, Ruotsin länsirannikko, sekä Suomen irtautuminen Ruotsin vallasta vähensivät herätyksen maininkeja meidän maassamme.
vaikka Henric Schartau ja ystävänsä itse toimivat paljolti kyllä Lundissa.

aiheesta lisää ruotsalaisessa wikipediassa




Toinen suuri kansanherätys tapahtui 1800-luvun puolivälissä Ruotsin evankelis-luterilaisen kirkon papin ankarien saarnojen seurauksena pohjoisessa.

Lars Levi Laestadius (1800-1868) toimi viimeksi Pajalan kirkkoherrana, jossa lestadiolaisen kansanherätyksen katsotaan alkaneen 1857.

Kansanherätys levisi ruotsinkielisten seurakuntien lisäksi myös meän kieltä (Tornionjokilaakso) puhuvien joukkoon sekä saamelaisten pariin.

Ruotsissa syttynyt herätys levisi Norjaan. Se levisi Pohjolan kautta myös itään, ja siitä kasvoikin Suomen suurin herätysliike, vanhoillislestadiolaiset, joka on järjestäytynyt Oulussa toimivan SRK muotoon.

Ruotsista lestadiolaisuus kulkeutui myös Yhdysvaltoihin muuttoliikkeen myötä, ja siellä on ns. esikoislestadiolaisuuden suurin ryhmä First Born Laestadians järjestäytyneenä omaksi kirkokseen.



Kolmas 1800-luvun suuri ruotsalainen kansanherätys on ollut rosenialaisuus.

Se on vaikuttanut syvästi koko Ruotsin (ja Suomenkin) kansankirkkoon ja merkittävästi Ruotsin vapaisiin suuntiin.

Tämän herätyksen Herra antoi ruotsalaisille Carl Olof Roseniuksen (1816-1868) kautta.

Carl Rosenius syntyi Nysätrassa Västerbottenissa uskovan pastori Anders Roseniuksen (1780–1841) ja Sarah Margaretint (nee Norenius) kolmantena lapsena.

Lahjakas Carl tuli henkilökohtaiseen herätykseen jo viisitoistavuotiaana. 20-vuotiaana poika lähti Uppsalaan opiskelemaan papiksi (1836), mutta luvut keskeytyivät kun rahoitusta ei löytynyt ja Carlin terveys alkoi huojua.

Hän ryhtyi kotiopettajaksi Lännan maatialla Tukholman lähellä. Näinä aikoina hän joutui kamppailemaan syvien epäilyjen aikana, ja sai apua George Scott nimiseltä metodistien evankelistalta.

1840 Rosenius ryhtyi maallikkosaarnaajaksi ja evankelistaksi Scottin kirkossa Tukholamssa. Kun tämä "Church of England" suljettiin 1842 ja G.Scott lähti Ruotsista, Rosenius jatkoi toimintaa yksin.



Rosenius palveli evankelistana kotihartauksissa (konventikkeli) ja toimi vuokratuissa tiloissa Tukholmassa.

Evankelinen missio (EFS) perustettiin 1856 - siis vuotta ennen Pajalan tapahtumia - ja Rosenius oli siinä mukana. EFS avulla saatiin koottua rahat, joilla Scottin kirkko ostettiin ja siitä tuli Tukholman "Beetlehem kirkko".

Rosenius julkaisi Scottin kanssa perustamaansa Pietisti-lehteä (1842-) ja EFS Missio-lehteä.

Varmaan tunnetuin hänen kirjoittamista kirjoistaan on "Elämän leipää", josta yhä otetaan uusia painoksia.

Rosenius oli saarnaamassa helluntaina vuonna 1867 pyhän Johanneksen kirkossa Göteborgissa, kun hän sai sydänkohtauksen. Hän ei siitä toipunut ja kuoli noin vuotta myöhemmin 24.2. 1868.



Ruotsin evankelis-luterilainen kirkko hylkäsi C.O. Roseniuksen - olihan tämä metodistien vaikuttama ja varmaan muutenkin epäilyttävä pietisti.

Rosenius ei käyttänyt jumalanpalveluksissaan Ruotsin virsikirjaa, vaan niissä laulettiin muita hengellisiä lauluja.

Näin Roseniuksen torjumisen myötä melkoinen herätyksen voimavara ohjautui Ruotsin evankelis-luterilaisen kirkon ulkopuolelle vapaisiin kirkkoihin.



Roseniuksen suhteita muihin pietistisiin herätyksiin on kuvattu näin.

Pohjolan "lukijat" vaikuttivat vahvasti Roseniuksen henkilökohtaiseen hurskauteen. Kristuksen suorittama sovitustyö ja vanhurskauttaminen yksin uskosta olivat hänen sanomansa ydintä.

Hän suhtautui kielteisesti schartaulaiseen lakihenkisyyteen ja saarnasi "tule sellaisena kuin olet".

Ruotsissa vaikuttaviin herrnutilaisiin hänellä oli hyvät suhteet. Samoin hän arvosti Suomen evankelisten johtajaa Fredrik Gabriel Hedbergiä, joka kuitenkin "meni liian pitkälle lain vastustamisessaan".

G. Scottin metodistinen kristillisyys lienee vaikuttanut enemmän Roseniuksen toiminnan vakavahenkisyyteen ja koruttomuuteen, mutta ei niinkään hänen luterilaiseen teologiaansa.


Edellä on hahmoteltu siis varsin lyhyesti ja harvoin viivoin Ruotsin kristittyjen parissa vaikuttanutta kolmea suurta kansanherätystä,

korkeakirkollista länsirannan schartaualaisuutta

matalakirkollista pohjoisen lestadiolaisuutta

vapaakirkollista koko Ruotsin kattanutta roseniolaisuutta

Svenska Missionskyrkan piirissä toimii Roseniuksen vaikuttamia ihmisiä sekä Ruotsissa vaikuttaneiden vapaakirkkojen jäseniä, baptisteja ja metodisteja.

Jos oikein ymmärrän, Ruotsin lestadiolaiset eivät ole lähteneet kirkosta ja liittyneet Svenska Missionskyrkan joukkoon, vaan he ovat Ruotsin kansankirkon jäseniä.


Kun otamme huomioon Ruotsin lestadiolaisuuden kestävän suhteen kirkkoon

Kun otamme huomioon, että Uppsalan arkkipiispa ei erottanut Laestadiusta vaan Pajalaan järjestettiin kaksi eri jumalanpalvelusta

Kun otamme huomioon, että sekä vanhoilliset että esikoiset ovat Suomen ev.lut. kirkon jäseniä

Kun otamme huomioon, että Ruotsin esikoislestadiolaiset ovat Ruotsin ev.lut. kirkon jäseniä

Kun otamme huomioon, että äskeisissä seurakuntavaaleissa oli monilla paikkakunnilla esikoislestadiolaisia mukana

Kun otamme huomioon, että vanhin Gunnar Jönsson oli aktiivisesti mukana kirkon elämässä

---
niin toteamme, että Odd Minden ja Gunnar Persäterin separatistinen linjanveto ei ole aitoa lestadiolaista perinnettä vaan tätä heidän edustamaansa uus-esikoisuutta.

Santa Lucia

Santa Lucia tyttö on ruotsalainen jouluajan perinne

Suomen Lucia-neito Mirella Uddström saa tänään kynttiläkruunun Helsingin tuomiokirkossa. Hänet kruunaa piispa Björn Vikström. Kruunauksen jälkeen Lucia-neito astuu Tuomiokirkon portaille tonttujen seurassa, Perinteinen Lucia-kulkue menee Aleksanterinkadun, Eteläesplanadin ja Etelärannan kautta Senaatintorille. Monilla muillakin paikkakunnilla nähdään Lucia-kulkueita. Näin kertoo STT.

Santa Lucia yhdistetään enempi Ruotsiin mutta tämä on jo 61. suomalainen Lucia-neito.

Mikä ihmeen Santa Lucia?

Ja Helsingin tuomiokirkossa?



Pyhän marttyyrin Lucian (283–304) nimi tulee latinan sanasta lux, valo. Tätä nuorta kristittyä naista muistetaan kautta maailman 13. joulukuuta.

Poikkeuksellisti myös Pohjolan luterilaiset viettävät Santa Lucian juhlaa - vaikka useimmat muut pyhimysten juhlat ovat jääneet vähiin.

Haikean kaunis napolilainen "Santa Lucia" laulu lienee monille tuttu.


Perinteen mukaan Lucian äiti Eutykhes järjesti tyttärelleen avioliiton pakanallisen miehen kanssa. Perheen isä oli kuollut, kun Lucia oli vielä nuori. Lucia ei tahtonut tällaista avioliittoa ja pyysi äitiään antamaan morsiuslahjat almuina köyhille.

Tytön kieltäytyminen antoi hänet ilmi kristittyn ja maistraatin viranomainen Paskhasius tahtoi nyt asiasta varmuuden. Lucia tuotiin paikalle ja häntä vaadittiin tuon ajan tavan mukaan uhraamaan keisarin hyväksi tämän patsaan edessä.

Lucia sanoi "olen uhrannut itseni Kristukselle. Tehköön Hän uhrinsa kanssa mitä tahtoo"

Koska tyttö oli nuori, tuon ajan tavan mukaan hänet tuomittiin ilotaloon palvelemaan porttona miesten iloksi.


pyhä Lucy sanoo perimätiedon mukaan

"Ei kenenkään ruumis saastu niin, että vaarantaa tämän sielun, jos teko ei miellytä ihmisen mieltä.

Jos nostaisitte käteni jumalanne patsaaseen ja pakottaisitte minut uhraamaan vasten tahtoani, olisin silti syytön todellisen Jumalan edessä, joka tuomitsee tahdon mukaan ja tietää aivan kaiken.

Jos nyt, vasten tahtoani, lähetätte minut saastutettavaksi kahdenlainen puhtaus annetaan minulle juhlallisesti.
Ette voi taivuttaa mieltäni tahtomanne mukaan - mitä tahansa teette minun ruumiilleni, se ei voi tapahdu minulle."


Kertomus jatkuu siten, että kun tyttöä ryhdyttiin viemään ilotaloon, hän oli niin raskas etteivät miehet kyenneet häntä liikuttamaan.

He päättivät sitten polttaa Lucian siihen paikkaan, missä tämä seisoi kuin tonnien painoisena, mutta liekit eivät häntä surmanneet.

Lopulta he miekalla löivät häntä niin että sisälmyksensä valuivat maaha, mutta Lucia jatkoi rukoustaan kunnes papit toivat hänelle pyhän ehtoollisen ja sitten hän kuoli.

Kertomuksen mukaan julma Paskhasius otettiin kiinni ja vietiin keisari Diocletianuksen eteen Roomaan, jossa hänet rooman kansalaisena teloitettiin lyömällä miekalla pää pois (roomalaisen apostoli Paavalin kohtalo).


Pyhän Lucian silmistä kerrotaan keskiajalta alkaen

Pyhään Lucia neitoon liittyvät silmät.

Hän on sokeiden suojeluspyhimys ehkä osittain siksi, että nimensä on Valo.

Mutta Luciaan liittyy myös julmempi traditio, jonka mukaan hänen silmänsä olisi otettu pois haarukoilla.

Toisen perinteen mukaan kihlattunsa, pakanuudessa elävä mies, halusi häntä niin, että Lucia otti silmät päästään ja sanoi "jätätkö minut nyt rauhaan".

Pyhän Lucian kuvissa hänet kuvataan usein kädessään lautanen, jossa ovat hänen silmänsä.

Tämä silmien perinne lienee varsin myöhäinen ja alkaa esiintyä vasta keskiajalla.

Koko kertomus on luettavissa verkossa englanniksi tästä:



Pyhän Lucian kertomus sijoittuu Sisiliaan keisari Diocletianuksen ankarien vainojen aikaan 300-luvun taitteessa.

Voi hyvin olla, että taustalla on todellinen henkilö - monet kristityt naiset päätyivät Rooman lukemattomiin ilotaloihin, joissa elinikä saattoi jäädä varsin lyhyeksi.

Tässä marttyyriuden kuvaus on kuitenkin jokseenkin omituinen ja koko kertomusta varjostaa ihmisen mielikuvituksen ja varhaisen kirkon pyhimyskultin jotenkin kaavamainen varjo.

Kyse tuskin on todellisesta historiasta. Myös uskollisen virkamiehen, Paskhianuksen, telottaminen Roomassa tuntuu kristittyjen pahimpiin vainoajiin kuuluvan Diocletianuksen ja Maximianuksen ajalle oudolta.


Mitä Santa Lucialla on sitten joulun kansa tekemistä?

Ilmeisesti marttyyrin juhla 13.12. on valon juhla ja sijoittuu pimeimpään vuodenaikaan samalla tavalla kuin Jeesuksen syntymäpäivä jonka keisari Konstantinus Suuri määräsi Rooman saturnalia-juhlan ajankohtaan joulkuun 25.

onhan se suloista, kun nuoret tytöt pukeutuvat valkoisiin ja saavat kutreilleen kauniin kynttiläkruunun.

poissa on kaikki puhe pakanallisessa Roomassa prostituutioon tuomitusta marttyyristä, jonka silmät revittiin päästä kauhealla tavalla keskiajan ihmisten kertoman mukaan.

Valon juhla - jolla ei oikeastaan ole mitään tekemistä kirkon perimäteidon Santa Lucian kanssa.

Olisiko tässä joku germaaninen tai skandinaavinen pakanallinen pimeän ajan juhla kyseessä.

Kun meidän Luciamme tulee Tuomiokirkon portaille oikein tonttujen kanssa!

nehän ovat vanhoja pakanallisia olentoja Suomen kansan menneisyydestä.


Tänään vietetään pyhän Lucian päivää ennenkaikkea Ruotsissa, mutta myös Suomessa (suomen ruotsalaiset), Norjassa, Tanskassa, Latviassa, Eestissä.

Santa Lucian valon juhlaa vietetään tietenkin Italiassa sekä Maltalla, Bosniassa, Kroatiassa, Slovakiassa, Saksan Baierissa sekä Yhdysvalloissa asuvien skandinaavien parissa.


Ruotsissa taustalla lienee protestanttisen Saksan enkelimäisesti valkoisiin pukeutuneet tytöt, jotka tuovat joululahjoja - Kindchen Jesus tai Kinken Jes.

1700-luvun lopulla Vänernin seudun paremmissa ruotsalaisissa kodeissa lapset alkoivat tuoda kahvia, joululeivoksia aikuisille kantaen kynttiläkruunua päässään. Sieltä tapa hiljalleen levisi koko Ruotsiin - ja näin myös tänään Suomeen maamme ruotsinkielisen väestön - ja meidän kaikkien iloksi.

tiedot tähän blogiin olen noukkinut englantilaisesta wikipediasta

Suomalainen uuspakanuus

natseista kirjoittaessani sanoin, ettei ateismi ole Perkeleen varsinainen ase.

ateistit ovat usein varsin hyvin perillä eri uskonnoista, pohtivat asioita rehellisesti, etsivät totuutta ja ovat monasti myös nöyriä ja suhtautuvat toisella tavalla uskoviin kunnioittavasti.

toiset vähemmän kunnioittavasti ja onhan toki taistelevia ateisteja nähty ja koettu, joiden tavoitteena on kaiken uskonnon kitkeminen pois ihmisyhteisöstä.

mutta niin tai näin, ateistit ovat vähemmistö, koska uskonnollisuus on ihmiselle biologinen ominaisuus.

Sielunvihollinen on hyvin etevä ja osaa toki käyttää ateismia ja sen järkeilyjä tuhotakseen ihmisten uskoa Jumalaan.

sillä Jumala on uskonasia.

osaahan se kietoa verkkoihinsa esikoisetkin, jotka pyhää elämää etsivät ja niin tahtovat olla Jumalan lapsia.

joten Saatana tarjoilee tuollaista natsien tapaista coctail juomaa, johon sisältyy uskonnolliset arvot, uskonnollisen ihmisen ymmärtäminen, jopa ihmeitä ja suuria tunnustekoja, jos tarvis on.

vaihtoehtoista uskontoa Kristuksen opille.

näinhän jotkut vapaa-ajattelijatkin ovat huomanneet ja neuvovat, usko iloisesti mitä tahansa paitsi kirkon uskoa.



Suomalaisella uuspakanuudella en tarkoita paluuta vanhaan suomalaiseen pakanuuteen eli luonnonuskontoihin.

toki on Suomessa joitain ihmisiä, jotka siihen suuntaan ovat kulkeneet ja etsivät uskonnollisia kokemuksia sieltä.

Sellaista pakanuutta on yllättävän voimakkaasti Eestissä, jossa se on saattanut olla myös kansallisuuteen liittyvä asia Hansa-kauppiaiden ja muiden tyrkyttäessä kristinuskoa sotilaallisesti alistetuille virolaisille.

mutta tämä ei ole Eestissä siis "uuspakanuutta" vaan vanhojen aidosti balttialaisen uskontojen säilymistä nykyaikaan.

samaa on norjalaisten paluu Thorin luo tai druidien uskonnon virvoittaminen Englannissa.

vanha tulee takaisin ja Kristus saa mennä menojaan.



Suomalaisella uuspakanuudella tarkoitan sellaista uskonnollisten käsitysten ja maailmankatsomuksellisen aineksen puuroa, jota natsien ideologia edusti äärimmäisenä esimerkkinä.

sille on omianista "jälki-kristillisyys" eli suomalaiset, jotka ovat olleet aikansa kristittyjä, luopuvat tästä uskonnosta ja omaksuvat uuden arvomaailman ja uudet jumalat.

kuten sanottu, en tarkoita tällä ikivanhaa ateismia, joka tunnetaan jo muinaisesta Kreikasta - sehän oli syytös, jonka seurauksena Sokrates tuomittiin kuolemaan.

kyseessä ei ole yhtenäinen ilmiö, ainakaan vielä, jota johtaisi ammattimainen valehtelemiseen erikoistunut valtion propagandaministeriö, totuusministeriö omaa Pravdaansa julkaisten tai Sturm sitä tai tätä lehteä.

kyseessä on valheen isän aktiivinen toiminta, joka on tänään paremmin taas valkoisen lumen peitossa, kun se retkahti niin paljaasti näkyviin 1930-luvun Saksassa.



natsien monimuotoinen coctail sisälsi vahvan annoksen montaa eri asiaa, ja oli ilmeisen vastustamaton.

eksytys jota kristittyjen oli vaikea tunnistaa ja torjua

mukana oli niin paljon hyvää, uutta, modernia, järkevää ja kansallistuntoon ja kansallisvelvollisuuksiinkin vetoavaa.

historian karmein valtio-hirviö näytti aluksi hyvin uljaalta jalolta Kaarle Suuren ratsulta, joka jätti kansleri Otto von Bismarckinkin varjoonsa.

suomalainen uuspakanuus on samanlaista tappavaa myrkkyä, joka näyttää apteekin hyllyn terveystuotteelta, hygieniseltä ja järkevältä ja ihmisille hyödylliseltä.



mistä siis tämän hengen tunnistamme oman kansamme elämässä ja kulttuurissa?

ja kun sen tunnistamme, voimmeko sitä vastustaa, kun se sellaisella joukkovoimalla vaikuttaa?

kristitty saattaa ajatella, että tuohan on helppoa - luopumusta seuraava uuspakanuus suosii syntiä ja tunnistan sen helposti näin.

olisipa se niin helppoa!

mutta kun asia on juuri päinvastoin.

tämä henki on siveä ja vanhurskas ja kuin valkeuden enkeli - torjuu jyrkästi synnin paheet, selkärangattoman lurjustelun, huvien ja nautintojen etsimisen, homoilun, alkoholin, tupakan ja muut paheet.

aidon uuspakanuuden tuntomerkkeihin nimenomaan kuuluu ihanteellisuus ja aatteellisuus, vetoaminen ihmisen hyviin ja uskonnollisiin piirteisiin.


natsien esimerkistä löydämme muutaman tuntomerkinm jotka näyttävät kuitenkin sen hännän vilahduksen sieltä häikäisevän valkoisen puvun alta.

tämä henki on rakkaudeton ja halveksii pehmeitä arvoja. poliittisen ja taloudellisen elämän ankarat realiteetit ovat sen heiniä, järkevä yhteiskunnallinen työ asioiden hoitamiseksi ja ratkaisemiseksi.

tämä henki on monimuotoinen, synkretistinen, ja pyrkii tuomaan monia erilaisia ihmisiä yhteen riippumatta heidän poliittisista tai uskonnollisista taustoistaan. Jokaiselle jotain - periaate massaliikkeen luomiseksi.

tämä henki halveksii heikkoutta ja pitää sitä edistyksen, kehityksen, kasvun ja terveen tulevaisuuden esteenä.


uuspakanuus ei ole rauhan liike eikä greenpeace laiva vaan se ihailee voimaa ja väkivaltaa, aseita, kansainvälisiä sotilasliittoja, panssarien ja sinkojen voimaa.

rauhan aikana tämä henki edustaa rautaista kuria, yhdenmukaistamista, erilaisuuden karsimista sieltä, missä se vie pois hengen johdosta.

tämä henki sallii kaikkien keinojen käyttämisen asioiden edistämiseksi, aitoon jesuiittojen tyyliin - jos lopputulos on hyvä, kaikki keinot ovat sallittuja.

tämä henki on itse valheellinen ja jollain tavalla hämärä ja vaikeasti tutkittava.

tämä henki edustaa totuutena valheita.

Saksan kansalle syötettiin tieteellistä rotuoppia, sosiaalista darwinismia, jossa karsitaan pois heikot elementit ja jalostetaan, karaistaan super-ihmisiä.

saksan kansalle syötettiin näin tieteen nimissä hevonpaskaa. koska se oli niin hienon näköistä, se herätti luottamusta.



en kirjoita tässä mitään pamflettia kevään vaaleihin, en perussuomalaisten puolesta tai kristillistä liittoa korostaen tai kokoomusta kehuen tai demareista innostuneena...

tähtään syvemmälle, poliittisen elämän taustalla vaikuttaviin henkivaltoihin - joista moni normaali suomalainen ei mitään halua tietää vaan naureskelee koko ajatukselle.

poliittisesti riippumattomana koetan hahmotella uuspakanuuden - siis Kristuksesta luopumisen jälkeisen uskonnollisen moraalin ja etiikan mahdollisia hedelmiä.


koska ihminen ei ole Jumalan kuva, vaan sattumanvaraisen maapallolla kehittyneen elämän eräs tuote, ihmistä voidaan myös hyödyntää luonnon kiertokulussa.

Abortti voidaan tehdä aina, kun on odotettavissa jollain tavoin vaikeammin vammautunut sikiö. Uuspakanallisessa Suomessa ei tarvita mongoloideja, vaikka tiedämme kuinka ihania ihmisiä he ovat, ei henkisesti vajaa-älyisiä, jotka saattavat koko ikänsä elää lapsen kehitysasteella ja ovat näin hyödytön rasite terveille.

Abortti voidaan tehdä myös sosiaalisista syistä, kun äiti ja isä ovat tilanteessa jossa lapsen hoitamisesta olisi suuri rasite, tai äiti ei lasta halua tms. Sikiöllä ei itsellään ole mitään sen suurempaa arvoa tai merkitystä.





Koska uuspakanallisessa Suomessa elämä ei ole Jumalan lahja, vaan jokin tieteelle vielä tuntematon luonnontuote (kohta NASA kertoo elämästä lisää!)

eutanasia eli armokuolema voidaan tietenkin myöntää sitä haluavalle kroonisesti sairaalle. toivoa paranemisesta ei ole ja tauti voi olla hyvin tuskallinen tai ruumiin ja hengen toiminnot särkevä, joten kuolema on järkevä vaihtoehto.

eutanasian rinnalle tuodaan yhteiskunnan määräämä armokuolema, joka annetaan vaikka kroonisesti sairas ei sitä pyytäisikään. Tämä säästää huomattavia summia terveydenhuollon korkeista kustannuksista, sillä hitaasti kuolevan ylläpito on kallista puuhaa niin omaisille kuin yhteiskunnalle.

perustetaan lautakuntia tai oikeusministeriön ohjaama kunnallinen lautakunta, jossa päätetään kuka elää ja kuka joutaa kuolemaan pois yhteiskunnan rasittajana.



jossain vaiheessa tulevaisuudessa saattaa käydä kestämättömäksi suomalaisen yhteiskunnan vinoutunut ikärakenne

pienet ikäluokat kantavat harteillaan suuria ikäluokkia, jotka vanhenevat, vaativat korkeita eläkkeitä ja kunnollisia hoitopaikkoja ja kaikkea muuta kallista itselleen.

eivät nuoret ikäluokat jaksa loputtomiin veroin ja muuten pitää yllä vanhusten suurta ja kallista kastia.

uuspakanallisessa Suomessa tällainen hyödyttömien vanhusten ylläpito on myös taloudellinen rasite ja vähentää maamme kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla, tuotantoon menevät varat kulutetaankin suurten eläkeläisjoukkojen tuottamattomaan ja kalliiseen ylläpitoon.



vanhuksia ohjataan näin vapaaehtoiseen mielyttävään kuolemaan.

näissä kuolemanhuoneissa he saavat katsella kauniita kuvia ja kuulla musiikkia ja nukkua pois rauhassa.

kuolemansa jälkeen heidän ruumiinsa ohjataan käsittelyhuoneisiin, joissa niistä tehdään ravitsevia vihreitä pyöreitä leipiä.

uuspakanallisessa Suomessa ei toki kaupan hyllyillä kerrota, mistä tämä edullinen ja terveellinen uusi ruokalaji on tehty.

kultahampaat, kultasormukset, tekotukat, tekohampaat, hiukset ja muut taloudellisesti hyödylliset osat otetaan näistä ruumiista talteen ennen käsittelyä.



yhteiskunnan turvallisuus ja kaupunkiemme katujen rauha on tietenkin tärkeä asia ja uuspakanuuden Suomessa valtiovalta käyttää tehokkaita keinoja kansalaisten hyväksi.

toistuvia rikoksen uusijoita, himomurhaajia ja muuten parantumattomia vaarallisia rikollisia, ei kannata vuosikausia säilyttää kalliissa vankiloissa, vaan heidät voidaan myös tuomarin päätöksellä ja valamiehistön valinnalla lähettää työstettäviksi ravinnoksi muille ihmisille.

liian lempeä vankeinhoito järjestelmä ja kakun jakaminen muutenkin suosivat rikollisuutta, ja uuspakanallisessa Suomessa otetaan käyttöön järeämmät rikollisten teloitustavat varoitukseksi muille.



kuten jo muinaiset roomalaiset tiesivät, kansa vaatii tyytyväisyyteensä vain kahta asiaa - leipää ja sirkushuveja.

uuspakanallisessa Suomessa ei tarvitse vain tyytyä videoihin ja elokuviin, vaan on mahdollista - pääsymaksun maksamalla - lähteä seuraamaan uuden ajan gladiaattoreiden taistelua kehässä tai areenalla.

takana ovat amerikkalaisen painin valheelliset tuskanhuudot ja heitot ja sovitut tulokset, takana ovat jääkiekkotuomareiden vihellykset pahoista taklauksista.

nyt taistellaan tosissaan, ja ihmisen veri lentää kanveesiin, häviäjä surmataan ja jääkiekon maaottelustakin kannetaan pelaajien ruumiita.

kansa viihtyy ja maksaa saadakseen nähdä tätä huvia, kun toinen ihminen lyö toista.



uuspakanallinen Suomi pitää tietenkin huolta poliisivoimien lisäksi puolustusvoimista.

tarvitaanhan uskottavaa puolustusta Suomen kansalle, joka läpi historiansa on saanut kärsiä valloittajien jaloissa ja vieraiden komennosta.

taakse jäävät pohdinnat maamiinoista ja ydinaseiden tai neutronipommien haitoista. nyt tarvitaan uskottavia puolustusvoimia, ja kyllä pienikin maa pystyy suuriin tekoihin - onhan siitä näyttöä maamme historiasta.

simputus palautetaan alokaskoulutukseen karaisemaan mopoja miesten maailmaan. tehokkaan taistelun periaatteita opetetaan huolellisesti ja ammattitaidolla ja sotapoikien ajatusmaailmaankin koetetaan vaikuttaa niin että maallamme on henkisesti luja uskottava ja vihollista huolestuttava armeija.


uuspakanallinen Suomi on sangen suvaitsevainen kaikenlaista uskonnollisuutta kohtaan eikä aseta rajoituksia, paitsi niille ryhmille, jotka ovat yhteisön kannalta vahingollisia.

tämä henki pitää kuitenkin huolen siitä, että kristinusko ja juutalaisuus todetaan varsin harmillisiksi.

on monia eri tapoja, jolla valtiovalta voi käyttää mitä kirkosta on jäljellä noina päivinä kristittyjen hallitsemiseksi ja heidän äänensä vaimentamiseksi.

pakanuus on näet kaikkea muuta, paitsi juutalais-kristillistä perinnettä.

kaikki muu on hovikelpoista ja hyvää.



Marjatta, matala neiti,
etsi suolta poikoansa.

Poika suolta löyettihin,
tuolta tuotihin kotia.

Siitä meiän Marjatalle
kasvoi poika kaunokainen.

Ei tieä nimeä tuolle,
millä mainita nimellä.
Emo kutsui kukkaseksi,
vieras vennon joutioksi.

Etsittihin ristijätä,
katsottihin kastajata.
Tuli ukko ristimähän,
Virokannas kastamahan.

Ukko tuon sanoiksi virkki,
itse lausui, noin nimesi:
"En mä risti riivattua,
katalata kastakana,
kun ei ensin tutkittane,
tutkittane, tuomittane."

Kenpä tuohon tutkijaksi,
tutkijaksi, tuomariksi?

Vaka vanha Väinämöinen,
tietäjä iän-ikuinen,
sepä tuohon tutkijaksi,
tutkijaksi, tuomariksi!



Vaka vanha Väinämöinen
tuop' on tuossa tuomitsevi:
"Kun lie poika suolta saatu,
maalta marjasta si'ennyt,
poika maahan pantakohon,
marjamättähän sivulle,
tahi suolle vietäköhön,
puulla päähän lyötäköhön!"



Ukko risti ripsahutti,
kasti lapsen kapsahutti
Karjalan kuninkahaksi,
kaiken vallan vartijaksi.



Siitä suuttui Väinämöinen,
jopa suuttui ja häpesi.

Itse läksi astumahan
rannalle merelliselle.

Tuossa loihe laulamahan,
lauloi kerran viimeisensä:
lauloi vaskisen venehen,
kuparisen umpipurren.

Itse istuvi perähän,
läksi selvälle selälle.

Virkki vielä mennessänsä,
lausui lähtiellessänsä:

"Annapas ajan kulua,
päivän mennä, toisen tulla,
taas minua tarvitahan,
katsotahan, kaivatahan
uuen sammon saattajaksi,
uuen soiton suorijaksi,
uuen kuun kulettajaksi,
uuen päivän päästäjäksi,
kun ei kuuta, aurinkoa
eikä ilmaista iloa."



ja niinhän siinä on käynyt kuin lapsen kastamisesta kiivastunut vaka vanha Väinämöinen lausui.

Suomen kansa on sellaisen pyöreät 800 vuotta Kristuksen seurassa kulkenut.

vaan nyt on koittanut aika Marian ja poikansa veneillä muualle ja uuden taikauskosta vapaan kirkkaan pakanuuden ajan koittaa kansallemme!

"Annapas ajan kulua,
päivän mennä, toisen tulla,
taas minua tarvitahan,
katsotahan, kaivatahan
uuen sammon saattajaksi,
uuen soiton suorijaksi,
uuen kuun kulettajaksi,
uuen päivän päästäjäksi,
kun ei kuuta, aurinkoa
eikä ilmaista iloa."


...................
ruumiiden hyötykäyttö ravintona (maapallon yleisin proteiinin ym lähde) ja aktiivinen eutanasia lienevät vielä tulevaisuuden asioita...

mutta uuspakanuuden lääketieteellinen maailma löytyy sieltä, missä juutalais-kristillisestä ihmiskuvasta on luovuttu ja ihmistä voidaan käyttää tutkimuksen kohteena ja välineenä.

koska juutalaisilla, romaneilla ja muilla parasiiteilla ei ollut natsien pakanuudessa ihmisarvoa, heitä käytettiin lääketieteellisissä kokeissa.



moni muistaa nimen Josef Rudolf Mengele (1911-1979), joka tuli tunnetuksi ihmisillä tekemillään kokeilla Auschwitzin keskistysleirillä.

Kun nämä epäihmiset kohta kuitenkin kaasukammiossa surmataan ja uunissa ruumis poltetaan, niin käytetään nyt hyödyksi miten voidaan.

ja voitiinhan sitä.

saksalaisen lääkärin huoneen seinällä oli kuin perhoskokoelmana erivärisiä ihmisten silmiä. häntä kiinnostivat kaksoset - voidaanko lapselta ottaa silmä ja panna se toisen lapsen päähän, jonka silmä on poistettu?

mielenkiintoinen kysymys

entä jos tuikkaan väriainetta lapsen silmään, tuleeko siniseksi?

kerran hän sai kuulla että hänen kokeisiinsa varatuilla naisilla oli hiuksissaan täitä - eihän sellainen sovi, ja kaikki lähetettiin kaasukammioon - 750 epäihmistä.



Valkotakkiin pukeutunut Mengele seisoi usein Auschwitzin laiturilla ja valikoi kiinnostavia yksilöitä.

sanotaan, että hän kerran veti seinään viivan 150 cm korkeudelle ja joka ei siihen yltänyt lähetettiin suoraan kaasukammion jonoon.

1943 hän kokeili naisilla kaikenlaista sterilointia ja shokkihoitoa ja elinten siirtoa. useimmat näistä kuolivat siihen paikkaan tai tulehduksiin.

ihmisten käsi - olisihan tuo hyvä jos sotilaalle voitaisiin pistää uusi käsi räjähdyksessä silpoutuneen sijalle. otetaas tuosta kaksi epäihmistä ja kokeillaan, kuinka käy.

Mengele onnistui välttämään kaikki yritykset saada hänet vastuuseen rikoksistaan, ja hän kuoli latinalaisessa Amerikassa 1979.


suomalaisessa uuspakanuudessa voidaan kulkea samaa tietä, koska ihminen ei ole Jumalan luoma vaan sattuman tulos - yksi eliömuoto siinä missä sammakkokin.

sikiölle tehdään kokeita

abortista jääneille jäännöksille tehdään kokeita

ja yhteisen hyvän vuoksi voidaan sitten jatkossa valita erilaisia ihmisiä kokeilemaan lääkkeitä ilman pitkiä ennakkotestejä eläimillä

eläimiähän mekin olemme



olenk jo muistanut kertoa että uuspakanuuden henki on valheen henki.

ei se ole totuudesta kiinnostunut, päin vastoin.

ei Mengele mikään lääketieteen arvokkaita kokeita tehnyt tutkija ollut

mielipuolisen raaka ihmisten raatelija hän oli, ihmishirviö joka olisi tullut hirttää heti kun kiinni saatiin.

keskistysleiristä selvinnyt Alex Dekel kertoo:



"En ole koskaan hyväksynyt väitettä, että Mengele olisi itse uskonut tekevänsä vakavaa työtä - ottaen huomioon miten huolimattomasti hän toimi. Hän vain käytti valtaansa. Mengele pyöritti teurastamoa - suuria leikkauksia tehtiin ilman nukutusta. Kerran näin vatsan leikkauksen - Mengele otti vatsasta kappaleita ilman anestesiaa. Toisen kerran sydän leikattiin irti, taas ilman anestesiaa. Se oli kauheaa.

Mengele oli lääkäri joka oli tullut hulluksi saamastaan vallasta. Kukaan ei koskaan kysynyt häneltä mitään vastuut, miksi tämä kuoli? miksi tämä menehtyi? Potilailla ei ollut merkitystä.

Hän oli tekevinään kokeitaan tieteen nimissä, mutta se oli vain hulluutta"

Alex Dekel
englantilainen wikipedia


3000 kaksosta kävi Mengelen kokeet läpi, 100 jäi henkiin.

kaksi poikaa ommeltiin yhteen "siamilaiset kaksoset" ja toisiinsa kudotut kädet menivät kuolioon.

yhtenä yönä hän haki 14 pientä romanilasta työhuoneeseensa, asetti heidät lepäämään marmoriselle työpöydälleen ja surmasi jokaisen pistämällä kloroformi piikin sydämeensä ja alkoi saman tien leikellä lasten ruumiita.

uuspakanuus on valheellista, koska se on luopunut totuudesta ja mielistynyt valheeseen.

henki tietysti väittää päinvastoin - kristityt ovat valheeseen uskovia ja pakanuudessa on totuus.

on oltava tarkkana. eksytys on suuri.



Hoosianna! Oi Herra auta, anna pelastus!

Meän kieli

suomalainen wikipedia kertoo että;

Meänkieli eli tornionlaaksonsuomi on nimitys, jota käytetään Tornionjoen länsipuolisilla alueilla Ruotsissa puhutuista suomen kielen murteista.

Ruotsissa meänkielellä on virallisen vähemmistökielen asema ja se on tasa-arvoinen suomen kirjakielen kanssa.

Pohjois-Ruotsissa puhuttu suomi kuuluu alueesta riippuen peräpohjalaisiin Tornion tai Jällivaaran murteisiin.

Vuonna 2000 kieltä puhui maailmalla noin 110 000 henkilöä


Meänkieli kehittyi sen jälkeen, kun Suomi liitettiin Venäjään vuonna 1809.

Rajaa ei tuolloin vedetty suomen ja ruotsin väliselle kielirajalle, vaan osa suomenkielisestä alueesta jäi Ruotsiin.

Ruotsin valtio katsoi 1880-luvulla parhaaksi, että kaikki kansalaiset käyttävät ruotsin kieltä. Tämä johtui myös sotilaallisista syistä. Ajateltiin että sotatilan vallitessa ei voitaisi täysin luottaa niihin raja-alueen asukkaisiin, jotka puhuvat naapurimaan kieltä.

Toisaalta suomalaisten ja saamelaisten katsottiin kuuluvan ei-germaaniseen rotuun, joka on lähempänä Venäjää kuin Skandinaviaa. Alueen kouluissa opetettiin ainoastaan ruotsin kieltä ja lapsia kiellettiin puhumasta suomea rangaistuksen uhalla. Kielto koski jopa välitunteja.



Ennen 1970-lukua ei ollut vielä omaa kirjakieltä eikä juuri kukaan pitänyt puhumaansa kieltä muuna kuin suomen murteena.

Ensimmäinen meänkielellä kirjoitettu romaani oli Bengt Pohjasen Lyykeri, joka julkaistiin vuonna 1985.

Ensimmäinen meänkielinen näytelmä oli myös Pohjasen, Kuutot vuodelta 1987.

Markuksen evankeliumi julkaistiin meänkielellä samana vuonna, ja loput evankeliumikäännökset valmistuivat vuonna 2000.

Kieliopin perusteet, Meänkielen kramatiikki julkaistiin vuonna 1996, kirjoittajina Matti Kenttä ja Pohjanen

Suomalainen wikipedia



Älä sie, vaimo, tähhään tuki,
Juhaneksen evanjeeliymmi. Kaamos 1994


Tule Leevi följhyyn,
Markkyksen evanjeeliymmi tornionlaaksoksi, Kaamos 1988

Tulkaa tekki fölhjyyn.
Evankeeljumit meänkielelä. Kaamos 2000

taitavat olla Bengt Pohjasen kääntämiä evankeliumit.


wiki kertoo myös Meänmaasta

... meän- ja suomenkielinen alue Pohjois-Ruotsissa ja -Suomessa Tornionjokivarressa. Alueesta käytetään yleisemmin nimeä Tornionlaakso tai Tornionjokilaakso, mitkä viittaavat enemmän tarkempaan maantieteelliseen alueeseen nimityksen Meänmaa korostaessa kielellistä ja kulttuurista yhtenäisyyttä määrittämättä tarkemmin alueen rajoja.

Kirjailija Bengt Pohjanen on Meänmaa-käsitteen isä.

Meänmaalaiset (meänkielellä meän kansa) eivät ole etninen, vaan ainoastaan kielellinen vähemmistö. Alueella valtakielenä puhuttu meänkieli on saanut Ruotsissa virallisen vähemmistökielen aseman, saman arvoisen kuin esimerkiksi saamen ja suomen kielet.

Suomessa se tulkitaan kuitenkin suomen kielen murteeksi.

Muita alueella puhuttuja kieliä ovat suomi ja ruotsi. Meänmaan identiteetin korostaminen on vahvempaa Ruotsin puolella, missä tornionlaaksolaiset ovat olleet maassaan vähemmistön edustajia, kun taas Suomen puolella asuvat ovat edustaneet maansa valtaväestöä.

Tästä johtuu myös meänkielen aseman poikkeava tulkinta maiden välillä.

suomlainen wikipedia



esikoisten historian kannalta taitaa olla varsin merkittävää, mitä wiki kertoo Venäjän vallan alkamisesta:

"Meänmaa oli yhtenäinen alue vuoteen 1809 asti, jolloin se jaettiin kahtia Ruotsin ja Keisarillisen Venäjän Suomen Suuriruhtinaskunnan kesken (Haminan rauha).

Käytännön ja arjen elämässä raja ei juuri näkynyt, ja mm. maaomistukset säilyivät vaikka suvut ja perheet jakaantuivatkin kahden maan kesken."

itä- ja länsi-lestadiolaisten välillä
oli herätyksen alkaessa 1857 valtiollinen raja - toinen joukko oli Lapissa Ruotsin kuninkaan ja toinen joukko Venäjän tsaarin vallan alla.

miten tarkasti tuota rajaa valvottiin en tiedä - saattoi olla, ettei sen enempää Ruotsin kuningas kuin tsaarikaan niin kovin piitannut poropaimenten, kauppiaiden tai saarnamiesten reissuista Tornionjolikaasossa, Jällivaarassa tai Kittilässä...

sen kun reissasivat

leppoisahan tuo raja on ollut nykyaikanakin NATOsta huolimatta.



wiki kertoo edelleen että

"15. heinäkuuta 2007 otettiin käyttöön Meänmaan lippu, meänkielellä Meänmaan flaku. Lipussa on kolme vaakaraitaa, keltainen, valkoinen ja sininen.

Sininen ja keltainen kuvastavat kahta aluetta hallinnoivaa valtiota ja valkoinen jäätynyttä Tornionjokea näiden välissä.

Jäätynyt joki ei ole maantieteellinen este eri rantojen välillä.

Päivä on jatkossa Meänmaan kansallispäivä.

Meänmaalaiset kokoontuvat jatkossa säännöllisesti keskustelemaan alueen yhteisistä asioista Meän tinkereille (meänkielellä tingata on suom. keskustella, väitellä).

Meänkieltä ja -kulttuuria edistämään on perustettu yhdistys Meänmaan-Tinkerit.

suomlainen wikipedia


mielenkiintoista olisi kuulla nettiruukkulaisilta, missä määrin meän kieli vielä elää esikoislestadiolaisuudessa, vanhinten tai saarnaajien tai seurakansan parissa.

tai saada meänkielisestä evankeliumista tänne kielinäyte jostain kohtaa.



ilmiön takana taitaa olla aika lailla yksi mies, Bengt Pohjanen.

hänestä ja meänkielen heräämisestä on kiva Hesarin haastattelu



"asia on niin yksinkertainen, ettei professorikaan voi sille mitään"
Bengt Pohjanen


Kirjoittanut: norppa

Veljekset Evald ja Levi Larsson, olivat viimeiset tai ovat viimeiset Suomessa käyneet meänkielen taitajat. Enää siis Levi on olemassa.

En pitempiä näytteitä kykene antamaan, mutta kaksi kielikukkasta on jäänyt eri tilanteista mieleeni.
..mikä vaarantaa meän kristillisyyttä...

Suomalainen lukee tästä, että nyt on joku vaara edessä.
Kuitenkin vaarantaa=koskee/tarkoittaa..

Met olemma kuulheet, että nainen on johattanut rukhouksen.

Suomalainen lukee, että nainen on rukoillut julkisesti.

Het meinaa, että nainen on saarnannut, kun Lapinmaalla paikallinen seuratilhaisuus on rukhoukset.

Kirjoittanut: MikkoL

yllättävä tieto minulle tuo että
meän kieli on noin täysin jäänyt käytöstä ja ruotsi tullut sijaan.

nuo ovat mainioita esimerkkejä miten sama sana voi sisältää erilaisen merkityksen.

Kirjoittanut: Patu

Minulla on se käsitys, että ruotsalaiset ovat hävenneet suomalaisia juuriaan ja kieltään. Entisen "päätulkki" Juhani Pietiläisen pojat muuttivat myös sukunimensä Persäteriksi ja eivät juuri ole suostuneet puhumaan suomea suomenkielisten kanssa, vaikka osaavatkin sitä paremmin kuin suomalainen keskustelukumppani ruotsia.

Suomessa seuroissa ollaan valmiita tulkkaamaan seurapuheet ruotsiksi, jos paikalla on vaikka yksikin, joka ei osaa suomea. Sen sijaan Ruotsissa ei olla yhtä valmiita tulkkaushommiin oman kokemukseni mukaan. Ehkä esikoisuuden syntypaikan korostaminen Ruotsin Lappina antaa myös ruotsin kielelle erityistä pyhyyttä saarnoissa, vaikka herätysliikkeen äidinkieli onkin ollut suomi. Sitä moni ei ehkä tiedä, eikä siitä puhuta.

Kirjoittanut: norppa

Niin Lestadiushan ei kai alunperin osannut suomea. Varmaan tästä löytyisi Jorman kirjasta tieto, vaikka olen lukenut, en muista tarkoin.

Hänen rinnallaan läheisenä työtoverina oli Johan Raattamaa, joka oli ymmärtääkseni meänkielinen. Samoin monet muut alkuperäisistä wanhimmista.

Siis pohjoisen vanhahtava suomi eli meänkieli on ollut lestadiolaisuuden "hallintokieli"
heti maallikkokauden alettua.

Kirjoittanut: MikkoL

ehkä siitä on kuitenkin jotain tyyliä jäänyt saarnoihin, vanhaa pyhempää ilmaisua...

tuo suomalaisuuden häpeäminen on Ruotsissa ymmärrettävää mutta tietysti aika surullista.

Suomen kieli

otan tässä vielä samasta aiheesta - äidinkielestämme - esille toisen esityksen, jonka on laatinut samaan "uuteen koulukuntaan" lukeutuva ja sitä muodostanut kielentutkija Terho Itkonen.

Tekstinsä on vuodelta 1980, mutta monella tavoin havainnollinen ja opettavainen ja auttaa meitä ymmärtämään, keitä olemme ja mitä outoa kieltä puhumme!

......
Murremaantieteellisissä selvityksissä suomen murteiden jaotus on vuosikymmenien mittaan yhä tietoisemmin kytketty Suomen esihistoriallisiin asutusalueisiin.

Lounaismurteet (ja osaksi lounaiset välimurteet) ovat sen mukaan perintöä murteesta, jota puhuttiin Varsinais-Suomen rautakautisella asutusalueella. Hämäläismurteet näyttävät vastaavasti olevan jatkoa Kokemäenjoen vesistön varsien muinaismurteille; tosin tämän vesistön piiriin kuuluva Ala-Satakunta esiintyy nykyisessä murrejaotuksessa omana, lounaisiin välimurteisiin kuuluvana yksikkönään, jonka syntyyn myös lounaismurteilla on ollut huomattava osuus.

Pohjalaismurteiden syntyä käsiteltäessä on eri kertoja viitattu toisaalta varhaisen lounaisen, toisaalta varhaishämäläisen komponentin osuuteen.

Kaakkoismurteiden on katsottu juontuvan Laatokan länsi- ja luoteisrannikon rautakautisissa asutuskeskuksissa puhutusta »muinaiskarjalasta» (termiä on käyttänyt ainakin jo Nirvi 1947: 18, ja sen on vakiinnuttanut Ruoppila 1956: 7). Tosin niitä ei voida pitää muinaiskarjalan puhtaina jälkeläisinä; puhtaampana muinaiskarjalan perintö kuvastuu toisaalta karjalan Kielessä, toisaalta Inkerin ortodoksisten inkeroisten murteessa.

Savolaismurteet on vuorostaan ollut tapana juontaa Karjalan rautakautisesta tytärasutuksesta, joka oli syntynyt Suur-Savoon. Näin nekin edustaisivat muinaiskarjalan perintöä.

"Näin siis suomen murteet näyttävät — kun murteiden risteytymiset otetaan huomioon — selittyvän yksityiskohtia myöten Suomenniemen esihistoriallisten asutusalueiden muinaismurteista käsin.

Oikeastaan jää vain yksi jäännös: virolaisuudet, joita tavataan lounaismurteissa ja niiden lähistöllä, vähemmässä määrin myös Uudellamaalla, Kymenlaaksossa ja kaakkoismurteidenkin Suomenlahden-puoleisella sivustalla.

....
nuo esimerkit ovat hauskoja - laitan tähän malliksi artikkelissa annettuja esimerkkejä "lounaismurteiden pohjoisosien virolaisuuksista..."

ihan mulle outoa kieltä kun en oo Turust enkä Pohojanmaalta...


apaja ' aukea paikka', hauru ' merilevä', kaski ' (koivun) vesa' (myös Peräpohjassa; vrt. vir. kask ' koivu'), luoma ' apaja', mänkiä ' telmiä', nuhja ' nuija', parantaa ' korjata' (levinnyt Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalle asti), piikanen ' ukkonen', tylkeä ' vastenmielinen', vahe ' (rakennusten) väli', valva(t)a ' valvoa', varpulainen ' kottarainen'.

Tässä voidaan mainita myös pohjoisryhmän paltta ' toukomettinen, metsäkyyhky', jonka lähin vertauskohta löytyy vatjasta.
....

siis tuo Laestadiuksen rakastama toukomettinen!



Lounaismurteiden itäryhmälle (Turun itäpuolisille murteille) ominaisia vihdoin ovat seuraavat virolaispiirteet:

aittuva ' tuntuva(lehmä)', hakeri ' pieni rehusuoja, hatara rakennus', häkkinen ' kuhilas' (Kisko, Vihti), hänensä ' itsensä', kako 'pöllö', (munen) mitlomatt. mittömät ' monituiset', mäki ison maastonkohouman ainoana nimityksenä (vuori puuttuu), peipottaa ' petkuttaa, houkuttaa', rahn/a,-o ' peltojyrä' (myös Etelä-Pohjanmaalla rahna ' pärepölkyn lohko'), surra ' puutua', ujua ' uida', usinasti ' runsaasti, aina, vakituisesti' (Muurla), vihdellä ' vihtoa, kylpeä'.



Itkonen kertoo edelleen kielemme ajoittamisesta:

Suomen murteiden juurille etsiydyttäessä eivät varhimmat oman maan kamaralta löytyneet kronologiset kiinnekohdat siten näytä vievän kovin kauas: enintään toisen vuosituhannen alkuun tai ensimmäisen lopulle.

Ekstrapoloimalla voidaan kyllä edelleen päätellä, että siellä missä asutus on vanhempaa,kielenkin juuret ovat asutuksen ikäisiä, Lounais-Suomessa ja Kokemäenjoenkin vesistön varsilla siis jo ensimmäisen vuosituhannen ensimmäiseltä puoliskolta.

Mutta ajassa seuraava kronologinen tukikohta vie totunnaisen päättelyn mukaan jo Suomen kamaran ulkopuolelle. Tämä tukikohta on oletettu myöhäiskantasuomalainen kielimuoto, se josta mm. kaikki suomen murteiden kuten muidenkin itämerensuomalaisten kielten äänneilmiöt ovat johdettavissa ja jota on ajateltu puhutun Suomenlahden eteläpuolella ennen Suomen roomalaisen rautakauden alkua eli Kristuksen syntymän tienoissa.



Itkosen ajatus on, että "kantasuomi" eri murteiden takana voidaan jakaa myöhäiseen eli Kristuksen syntymän aikaan, ja sitä varhaisempaan vaiheeseen.

miksi varhasikantasuomi muuttui niin paljon?

....
Kauan pysyi arvoituksena, mikä oli vanhoillisen suomalais-ugrilaisen äännerakenteen äkkiä mullistanut kantasuomessa, kunnes Lauri Posti (1953) esitti asialle konsonantiston osalta ratkaisun, joka nykyään hyväksytään yleisesti:

syynä on ollut muunkielisen valtiasväestön superstraatti, joka johti siihen, että kantasuomi nimenomaan konsonantistoltaan germaanistui (pieneltä osalta balttilaistui).

Melkein kaikki muutoksen kohteeksi johtuneet konsonantit tai konsonanttiyhtymät näet puuttuivat kantagermaanista, ja toisaalta muutokset ovat johtaneet useimmissa tapauksissa konsonanttien asuihin, jotka tavattiin myös kantagermaanissa.

kuinka voikin kielemme syvällinen tuntija kirjoittaa noin hankalasti!



saamme kuulla, että meille niin tärkeä ja rakas sana RISTI on venäjää...

Erityisen ripeää oli varhaiskantasuomen ja myöhäiskantasuomen välinen sanaston uudistuminen. Jonkin sanan myöhäiskantasuomalaisuuden kriteerinä voidaan pitää sitä, että sana esiintyy kaikissa tai melkein kaikissa itämeren-suomalaisissa kielissä (ainakin viidessä kuudesta; puuttuvana kielenä on silloin melkein aina vepsä tai liivi).

Täysin luotettavaan tulokseen ei tällä tavoin tosin päästä. On ilmeistä, että joukkoon pujahtaa myös joitakin nuorempia lainasanoja tai muodikkaita kulkusanoja; sen osoittaa se, että mekaanisesti soveltaen laskuperuste sallisi kymmenkunnan muinaisvenäläisenkin lainasanan (esim. risti, saapas, veräjä) mukaantulon, vaikka ne on voitu lainata vasta ensimmäisen vuosituhannen jälkipuoliskolla.



... jännää. katsotaas mitä Itkonen antaa balttialaisia lainasanoja joita käytämme kuin omaa kieltämme olisivat.

minä raukka kun söin tänään aamulla (balttialaista) puuroa...

ja siellä esiintyy myös esikoisten suurin keskus Sumesssa, LAHTI...

aarto, aitta, haljal s ~ -kka, hammas, hanhi, harakka, harja, heimo, heinä, herne, härkä, kannel, karva, kerta, kulo, kupo, lahti, laiska, luuta, malka, niisi, ohdake, oinas, olut, orsi, puuro, seinä, siemen, silta, talkoo, tarha, tuhat, tyhjä, tytär, vaaja, varsi, vielä, villa, virpii ~ -a.



germaanisista kielistä tulee armasta aineistoa... tuleekos myös ARMO?

no lampaat kuitenkin... ja Siion on hepreasta
..........

ahnle ~ -as, ainoa, akana, armas, aura, haahla, haava, humala, hypätä, kana, kattila, kelvata, kihla, kuhilas, kuningas, lahja, laiva, lakea, lammas, lanka, lukko, luode, luoko, makea, merta, miekka, muoto, naula, neula, niittää, nuotta, ohja, otsa, paljas, palje, parras, pelto, raaka ' tuore, kypsymätön', raaka ( subst.), ranta, rapa, ratsas, rengas, riita, rikas, ruis, ruoka, rupi, sama, seula, sukka, suuri, taikina, tarve, tina, tuhka, turve, valita, varas, verkko, vihko, vitsa.



Itkonen antaa sitten esimerkkejä sanoista, joissa on "uusi omaperäinen perusvartalo" - eli nämä taitavat olla meidän suomalaisten itse kehittämiä sanoja? HAUKI ja HALKO ...

.........
ahava, aina, aita, ammoin, eilen, eksyä, halko, hanki, hauki, haukkua, helmi, hepo, herkkä, hieroa, hiili, hiki, hilja, himo, hirnua, hullu, huoli, huomen, huono, huuhtoa, hämärä, häntä, iskeä, itkeä, jo, johtaa, jouhi, joutaa, julkea, juosta, jänis, kaapia, kahmalo, kajava, kallis, kalu, kanerva, kangas, karata, karpalo, kaski, katketa, kavio, kenkä, kiertää, kiirie ~ -u, kiiski, kiittää, kipeä ja kipu, kirja, kohta, korjata, korkea, korva, kosia, kova, kuiva, kukkua, kuokka, kurikka, kylki, kylpeä, kylvää, kynä, kypsä, käsnä ~ känsä, käpy, käpälä, kärpänen, kääntää, lahko, lahna, laine, laki : laen, langeta, lapsi, lasta, latkia, latva, laulaa, lava, lentää, leski, liha, liko ja liota, lipeä, liukua, loppu, luoto, lyhyt, lypsää, läkähtyä, läpi,maata, mies, molempi, murtaa, musta, märehtiä, mäyrä, nauraa, neuvo, niemi, nikka ja nikottaa, noja, noki, nyky- ja nyt, nänni, närhi, oja, oas ja oka, orko, paasi, paatsama, pahka, painaa, paja, pakista, pakko, pako ja paeta, paksu, palkka, palvoa, paukkaa, pehmeä, perna, peura, piena, piennar, pierrä, pika, pisara, pohja, pohtaa, poikki, poimia, polkea, puhjeta, puhua, pulkka, pyytää, pyöriä ja pyörä, päästä, rae, rahje, rakko, rampa, rapsaa, rasva, raukka, riipiä, riista, räntä, saari, salakka, sana, sileä, siristä, sisä-, sitkeä, sokea, sorkka, suo, säde, särpää, tahko, takoa, tilkka, tuima, tuki, tuore,tylppä, tylsä, täti, uinua, upota, vahva, valmis, varpa, vatvoa, vehka, vemmel, vesa, vinka ja vinkua, viskata, voide, vyyhti, ympäri.


Sitten hän luettelee "sekundaarisia johdannaisia" - mutta en aivan ymmärrä, siellä on tuo "voide" uudelleen ja myös vanha indoarjalainen lainasana Jumala...

KASTAA

alasti, arvata, asua, emäntä, ennen,ennustaa, entinen, hylje, ihminen, ilman, imelä, istua, isäntä, itu, jalas, jauho, jumala,kastaa, kaste, kattaa, katos, kaulus, kieltää, kirjava, kirjoittaa, kynnys, lapio, lastu,loimi, löytää, mahtua, mansikka, mieltyä, mustikka, mänty, mätäs, naida, nainen, neitsyt, pelätä, pensas, perhe, perse, siellä, sepiä, suurima, suurus, syttyä, terve, tietää, toinen, tulukset, tutka{i)n, täytyä, vaihe, vaihtua, vaja{v)a, valkama, varvas, voide.



... on meillä jännä kieli, kuinka olleskaan osaamme sitä puhua, lukea, kirjoittaa ja ymmärtää?

ihmeellisesti Jumala on meidät luonut - ainoina olentoina maapallolla, joilla tämä taito tässä määrin on.

siis puhetaito

että osaisimme Hänen kanssaan keskustella, Jumalan Sanaa lukea ja elää todeksi

Alussa oli Sana ja Sana oli Jumala.

kielitiede on melkoinen tiede!



mutta ota tästäkin nyt sitten selvä, suomea kai tämä on mutta...

....
Missä ja milloin varhaiskantasuomea on puhuttu?

Tavallisesti kai on käsitetty, että tuo alue on ollut Pohjois-Baltiassa, itään päin ehkä kuitenkin niin laajana, että yhteydet volgalaisten ja permiläistenkään kielten edeltäjiin eivät alkuun olleet tyystin katkenneet (vrt. Korhonen 1976: 5—7, 11 — 13).

Se osayhteisö, jonka murre sitten erkani kantalapiksi, olisi asunut jossakin tämän alueen koillisella reunamalla.

Varhaiskantasuomen ajalliseksi päätepisteeksi taas on katsottu noin vuosi 500 eKr. (Erkki Itkonen 1961: 42; vrt. Toivonen 1953: 3 2), aivan viime aikoina pikemmin noin vuosi 1000 eKr. (Korhonen 1976: 12, Erkki Itkonen 1980: 5).

Varhaiskantasuomen äärimurteeseen lappiin olisi silloin vielä ehtinyt välittyä balttilaisia lainoja, ja toisaalta varhais- ja myöhäiskantasuomen väliin jäisi tarpeellinen usean vuosisadan rako.



no, Terho Itkonen toteaa perustavassa artikkelissaan useampaan kertaan, kuinka tutkimus on kehittymässä ja nopeasti muuttumassa - ja tämä on sentään 1980 laadittu esitelmä.


"Tässä tilanteessa osoittaa kielitieteen ja arkeologian keinoin luotu kirkas ja kiinteä rekonstruktio samenemisen, jopa rakoilun merkkejä. Voi sanoa, että kielitiede on entistä vapaampi selittämään lingvistiset seikat uudella tavoin,jos noiden seikkojen sisäiset suhteet ja niiden suhteet kielenulkoisiin seikkoihin sitä vaativat. Aina parempi tietysti on, jos uusi tulkinta saadaan jollain lailla sopusointuun myös arkeologian tutkimuksen nykytilan kanssa."

...
ilman muuta!



Itkoknen selvittelee sanastollisesti edelleen samaan tapaan itäsuomalaisia ja pohjoisia murreryhmiä.

Hänen perusajatuksensa näyttää olevan esitelmän aikaan Suomessa omaperäinen idea, että myöhäiskantasuomi ei suinkaan ollut joku suppealla alueella puhuttu kieli, vaan hän kartoittaa tällaista paljon laajemmalla alueella olevien murteiden karttaa ja niiden saamia vaikutteita balttiasta, venäjältä ja germaanisista kielistä.

Toisella palstalla on vuodelta 2009 suomalaisen Jaakko Häkkisen hienoa kantauralin tutkimusta, joka heittelee koko lailla rohkeammin äidinkielemme juuria Euraasian varhaiseen historiaan.

mutta sielläkin on tuota ajatusta, että alkuperäinen kielemme oli volgan mutkassa mutistua suhteellisen suppealla alueella, jossa kuusia kasvoi.